Hirviö keittiössä

Hirviönä keittiössä napotan
Pää syvällä tiskivedessä murjotan
Sydän ahdistuksesta rintaan käpertyy
Todellisuudentaju taas mielestä hälventyy

Olisinpa ihan normaali nainen
Enkä mikään vajavainen

Mutta ei, ihmisraato olen vaan
Pieni ihmisraato matkalla Tuonelaan

Käytöshäiriöinen
Lattialla kiemurteleva loinen
Sydän romuna
Mieli tomuna

Antakaa mun olla vaan
Antakaa mun itkeä itseni alas unholaan

Rikkinäisen sielun vuosipäivä

Laitan musiikin täysille
Muistot mielestäni kadotkaa, perkele
Kuitenkin joku oveen koputtaa
Muistoja mieleen tulkuttaa
Etten vaan unohtaisi
Tätä elämää askelin keveemmin tanssisi
Vuosi sitten tyttö tuo
Ei vielä tiennyt mikä helvetti saapuukaan luo
Mieleen asumaan jää
Tekee pesän pimeään
Muistoja korvaan kuiskuttaa
Rikkinäisen sielun vuosipäivää muistuttaa

Jospas minä miehen saisin...

Jospas minä miehen saisin

Kyllä sitä rakastaisin

Paijailisin sitä aina

Arkena ja sunnuntaina 

Sille herkut antelisin

Illalla sille huutelisin

Ja kun kaikki oikeen oisi

Muukaavasti

Se sanoisi

HÄYYY!

...jospas minä hiiren saisin...

Hermolomalla

Kun päivät itkettää
ja mieltä ahdistaa
Kaikki maailman murheet
tuntuu että sua liikaa kuormittaa

On silloin hermoloman paikka
Aika baanalle lähteä
Unohtaa kaikki ikävä
Jättää hetkeksi koko tämä pitäjä

Laukkuun pakata vain kaikki tarpeellinen
Ylimääräisiä roinia ja huolia
mukananani kanna en

Annan mielen tuulettua
Elämänlaadun parantua

Jotta kevyemmällä mielellä
voisi kohti uutta päivää kulkea

Kevätsade

Tulisi sade
Tulisi kunnon kevätsade

Pyyhkisi tomut
Tomut talvesta
ja sen raskaudesta

Jäljet taistelluista
sodista piilottaisi
Pyyhkisi tiehensä
kaiken ikävän

Antaisi kevään tulla
Nurmen ja kukkien kasvaa
Antaisi auringon paistaa

Uuden elämän aloittaa

Runneltu naiseus

Runneltu naiseuteni
Makaa mytyssä
Piestynä maassa
Jonkun muun lattialla
Toisen huoneessa
Verissäpäin
Se vaikertaa
Se itkee
Mennyttä aikaa kaipaa
Aikaa, jolloin se kukoisti
Mutta nyt
Se on vain
Varjo eilisestä

Pohjanmaan kasvattama - Kainuun opettama

Pohjanmaan laakeus
antaa hyvän kasvupohjan

Riittävän tukevan ja tasaisen
jotta voi omilla jaloillaan
lähteä maailmaa tutkimaan
elämän viisautta hakemaan

Tie vei kulkijan Kainuuseen
jylhien vaarojen ja metsien maahan

Synkän ja pimeän
läpi taisteltava
muutama kolaus sydämessä koettava
oma polkunsa löydettävä

Kiivettävä korkealle
jotta voisi taas pudota

Mutta kärsivällisesti
uudelleen taas ylöspäin suunnata

Jotta lopulta
voisi korkealta vaaran päältä
mennyttä elämää
kuljettuja polkuja
voittajana katsella